sunnuntai 7. elokuuta 2016

Englannissa bootsit jalassa


Kotimaassa on pian jo sunnuntai, mutta Englannissa on vielä tukevasti lauantai-ilta tätä kirjoittaessani. Saavuin maahan eilen ja noin 7 tunnin matkalla olon jälkeen olin perillä Hilfield Friaryssa, jossa vierailin maaliskuussakin ennen caminoa. Nyt minun ei tarvinut jännittää bussimatkaa lentoasemalta juna-asemalle, sillä reitti oli tuttu. Hyvä, että tällä kertaa, ei edellisellä kerralla, bussinkuljettaja oli kadoksissa ja odottelimme häntä hyvän puoli tuntia. Hyvä, että tällä kertaa, ei edellisellä, juna oli niin täynnä, että seisoin koko parituntisen matkan. Perille kuitenkin pääsin ja sain huoneen samasta talosta, jossa sisarenikin asuu. 

Eilen Friaryssa oli bbq-ilta olympialaisten alkamisen kunniaksi, samoin juhlittiin piakkoin poislähdössä olevia yhteisön vapaaehtoistyöntekijöitä. Minun panokseni juhlaan oli pilkkoa toista kiloa limettejä drinkkejä varten, olin siihen oikein omiani. Sisareni valmisti muun touhun ohella suuren satsin mustaherukkahilloa ja saatoin olla avuksi myös purkkien puhdistamisessa. Nukkumatti kutsui minut luokseen jo verraten aikaisin, onhan kahden tunnin aikaero minulle iltauniselle se pahin mahdollinen. 


Tänään lähdimme heti aamiaisen jälkeen ensimmäiselle kävelyretkellemme. Täällä Englannissa on lomakausi vilkkaimmillaan emmekä saaneet varattua majoituksia Wessex Ridgewayn varrelta ennen kuin ensi viikon alusta. Niinpä päätimme tehdä alkupaloiksi kävelyt Friaryn lähettyvillä sekä lauantaina että sunnuntaina. Sisareni oli jo suunnitellut meille hänelle osin ennalta tutun reitin Cerne Abbasiin ja toista reittiä takaisin.


Huhupuheet siitä, että Englannissa aina sataa ovat yhtä hölynpölyä kuin sekin, että Espanjassa ne kelit sitten ovat kauniit. Saimme koko päivän nauttia mitä ihanimmasta kesäpäivästä, parempaa ei olisi voinut toivoa. Reittimme alussa oli heti kipakka nousu harjanteelle, josta ympäröiviä maisemia pääsi heti ihailemaan. Kumpikin meistä muisteli kaiholla caminon viime vaiheita, jolloin nousut menivät kuin vettä vaan. Minä huomasin nyt ilokseni, että pulssi kyllä huiteli ties kuinka korkealla, mutten juurikaan hengästynyt.


Koska en voi täällä käyttää Sportstrackeria, turvaudun vivofitin viitteelliseen matkamittariin. Sen mukaan kävelimme noin 9 km ennen kuin saavuimme Cerne Abbasiin. Kylän valttikortti on The Giant, suuri rinteeseen kaiverrettu mieshahmo, jolla on komeanpuoleinen seisokki. Minun kuvauslaitteellani siitä ei saanut riittävän hyvää kuvaa, liitän sellaisen myöhemmin, kun pääsen tietokoneella tekemään linkityksiä.   EDIT: tämmöinen se on:

Lainakuva, vähän manipuleerattu, muttei seisokin koon puolesta.
Jättiläisen ihailun jälkeen sisareni esitteli minulle kylän, jossa oli viehättävä kirkko, terveysasema, kyläkauppa, teehuone ja kolme pubia. Ehkä siellä on muutakin, mutta nämä nähtävyydet muistan.

Söimme lounasta yhdessä kylän pubeista, täytyy kyllä jatkossa joko jakaa yksi annos tai ottaa vain salaattia, englantilaiset pubiruoat ovat todella suuria annoksia ja olisivat puolikkainakin täyttäviä. Joimme puolikkaat tuopit kylän omaa Giant-olutta. Jälkiruoaksi söimme jäätelöä teehuoneessa.  

Paluumatkalla sää oli jos mahdollista vieläkin kesäisempi, tuli melkoisen lämmin kiivetessämme peltojen reunoja ylös alas. Paikoitellen reitti oli hyvin ryteikköinen, shrubberya kuten Monty Pythonissa sanotaan, oli erilaisia piikkikasveja ja paljon nokkosia, mutta vältimme pahemmat naarmut.



Kävelyretkemme kesti reilun tunnin lounastauon kanssa 7,5 tuntia. Kävelimme vivofitin mukaan 21 km. Vauhtimme ei ollut kova paikoin ryteikköisen reitin ja pitkien nousujen vuoksi, mutta eipä meillä ollut mikään kiirekään. Tulimme perille Friaryyn juuri teekellon soidessa ja ilomielin joimme suuret mukilliset teetä maidon kanssa, se viilensi oloa mukavasti. Suihkun jälkeen saatoin hieman torkahtaa, jaloissa tuntui samanlaista kihelmöintiä kuin caminolla, mutta palella minua ei alkanut. 

Iltasella osallistuin vielä yhteisön aterialle ja iltarukoukseen ennen kuin vetäydyin pienen huoneeni rauhaan. Luulen, että nukun kyllä melkoisen makeasti ensi yönä. Huomenna teemme länsipuolen retken ja illalla valmistelemme rinkat maanantaiaamuna olevaa lähtöä varten. Tänään reittimme jo ristesi Wessex Ridgewayn kanssa, siksi se on tämän päivän postauksen tunnisteissakin. Nämä jännittävät tapahtumat olivat siis lauantailta,  vaikka postauksen julkaisu mennee sunnuntain puolelle.

Jostain syystä en nyt saa kaikkia päivän kuvia valittavaksi,  joten joutunen lisäämään kuvia postaukseen myöhemmin. En nyt väsyneenä millään keksi millä kommervenkillä se onnistuisi.

Edit: Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään matkailuaiheisia postauksiamme.

Päivän kävelymusiikista vastaa Kelsea Balleri kappaleellaan Peter Pan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti