sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Leonissa caminovapaalla


Vapaa viikonloppu caminosta alkaa olla lopuillaan. Olemme keränneet voimia, nukkuneet paljon, ottaneet ammekylpyjä (niitä ei kehtaa ottaa kuin suurissa hotelleissa, ettei lämmin vesi lopu kesken) ja käyneet kuljeskelemassa pitkin Leonin katuja, etteivät jalat aivan unohda mitä varten ovat päässeet reissulle mukaan. Eilen teimme kolme kävelyreissua vesisateitten välissä ja vähän niiden aikanakin. 

Haimme leiman passiin eräästä alberguesta ja vierailimme hienossa Leonin katedraalissa. Pääsymaksu kirkkoon oli 6 euroa, mutta audioguide englanniksi oli niin hyvä, ettei harmittanut maksaa. 



Alkuillasta kävelimme taas noin kilometrin matkan keskustaan ja kävimme tosi trendikkäässä baarissa drinkillä. Minua ujostutti mennä vaelluskengissä ja fleecessä, kun kaikki alkuasukkaat olivat viimeisen päälle tälläytyneet lauantai-illan viettoon. Kyllä meille hyvät GT:t tarjoiltiin ja nettiinkin pääsi instailemaan.



,

Samalla reissulla kävimme myös nunnaluostarissa vesperissä, josta minä en juurikaan mitään ymmärtänyt, mutta nousin seisomaan ja istuuduin samaan tahtiin muiden kanssa. Paluumatkalla hotelliin aurinko paistoi hetkisen, ihan vitsin vuoksi. Yhdeksältä menimme vielä illalliselle luostarin ylläpitämään ravintolaan, siitä ja muusta reissun syömispuolesta kirjoittelin postauksen toiseen blogiini, Campasimpukkaan



Tänään olimme aamupäivällä jälleen kävelyllä keskustassa ja hieman sen ulkopuolellakin, eri laidalla Leonia kuin hotellimme on. Olimme päättäneet käydä Leonin modernin taiteen museossa,  jonka nimi on MUSAC. Ennen museokäyntiä mielemme teki churroja ja niitä tarjottiin lähes joka baarissa näin sunnuntaisin. Nyt oli hyvät churrot! 


Museoon oli noin 20 minuutin kävelymatka ja löysimme sinne oikein helposti. Pääsymaksu oli vain 3 euroa. Museossa oli nyt kolme näyttelyä, joista yksi oli ok, yksi vähän ällöttävä ja onneksi viimeisenä näkemämme, Palmen Pereiran näyttely loistava. Siihen oli hyvä lopettaa päivän kulttuuriosuus. 


Kävelimme takaisin eri reittiä, osuimme kauniille puistoalueelle kaupunkia halkovan joen rantaan. Siellä oli paljon ihmisiä sunnuntaikävelyllä. Vielä enemmän heitä oli basaariksi viritetyllä katuosuudella, sieltä olisi voinut ostaa kaikenlaista alushousuista kenkiin, sateenvarjoista mattoihin. Paluumatkalla haimme leimat toisesta alberguesta, en tosin tiedä kuinka tähdellistä niitä on hakea näiltä luppopäiviltäkin, tai onko se jopa "väärin".


Kun pääsimme takaisin hotelliin, näytti vivofitin viitteellinen mittari noin 7 km, mikä ei tuntunut jaloissa yhtään miltään. Vähän tuntui haaskaukselta olla käyttämättä sateetonta päivää caminon edistämiseen, sääennuste lupailee taas koko ensi viikoksi vesisadetta. Nyt olemme kumminkin levänneet oikein urakalla ja huomenna lähdemme taas eteenpäin kahden viikon loppurypistykselle. Illalla käymme vielä jossain lähistöllä syömässä, että jaksamme nukkua. 

Voi kun tänne emme pääse...
Nythän on niin, että tätä sunnuntaipäivää täytyy juhlistaa Josh Turnerin kappaleella Long Black Train. Muu ei tule kysymykseenkään. Sitä paitsi, tässä countrydiskossa minä muutenkin määrään ja te tanssitte.

2 kommenttia:

  1. Ai, että on mukava lukea näitä sinun kirjoituksiasi. Yllätyin, kun Campasimpukassakin oli päivitys reitin varrelta! Hyvää matkaa!

    VastaaPoista